Eläkesijoittaminen on mielenkiintoinen ala. Ala toteuttaa yhteiskunnallista päämäärää, mutta siellä ollaan kuitenkin sijoitusmarkkinoiden ytimessä. Toiminta koskettaa kaikkia kansalaisia vaikka itse eläkeala mielletäänkin mustaksi laatikoksi, jonka yksityiskohtia ei välttämättä ymmärretä tai ei oikeastaan halutakaan ymmärtää. Järjestelmän monimutkaisuus loitontaa. Eläketulon tasaisuus kiehtoo. Tärkeintä on eläketulon odotettu tasainen tulovirta, kun sen aika koittaa.
ETK julkisti hiljattain raportin teemalla ” Sijoitustoiminta Suomen työeläkejärjestelmässä”. Raportissa luodaan kokonaiskuva eläkesijoittamisesta Suomessa. Sen yli 300 sivuun mahtuu usean kirjoittajan näkökulma eläkesijoittamiseen. Raportti on ammattimaisesti laadittu ja hyvä yhteenveto eläkesijoittamisen eri näkökulmista.
Yritän tässä kiteyttää Suomen työeläkesijoittamisen joihinkin keskeisimpiin havaintoihin, joiden pohjalle eläkesijoittaminen on rakentunut ja joiden pohjalle eläkesijoittaminen rakentuu.
1. Suomen eläkejärjestelmä on toimiva
Eläkejärjestelmämme on toisaalta tavanomainen ja toisaalta omalaatuinen. Se on tavanomainen siltä osin, että se on kansallinen, etuusperusteinen ja eläketulo on ennakoitavissa. Harvassa maassa järjestelmä kattaa lähes kaikki työntekijät ja koko työuran. Se, että järjestelmä on hajautettu (TyEL, ja lisäksi erikseen julkinen sektori) on pieni kuriositeetti tavalliselle eläkkeensaajalle. Järjestelmän kerryttämä eläke koko työuralta on tärkeintä. Järjestelmä saa myös kansainvälistä arvostusta. Mercer Global Pension Index -vertailussa Suomen eläkejärjestelmä sijoittuu neljännelle sijalle.
Luotu järjestelmä on toimiva kriisissä. Historia on osoittanut, että Suomen eläkejärjestelmän päätöksenteko toimii. Kriiseissä, jos on tarvittu muutoksia järjestelmään, ne on pystytty toteuttamaan. Voidaankin todeta, että järjestelmä on vakaa eläkkeen saajan näkökulmasta, mutta riittävän dynaaminen sijoitustoiminnan pitkänaikavälin suunnitelmallisuuden näkökulmasta.
2. Osittain rahastoiva on kultainen keskitie
Suomen eläkejärjestelmä on osittain rahastoiva. Rahastoituja eläkevaroja on Suomessa yhteensä yli 200 mrd euroa, kun koko yksityisen ja julkisen puolen eläkevastuun suuruus on noin 660 mrd euroa (Tilastokeskus, tieto vuodelle 2017). Eläkevastuista on rahastoituna noin 30 prosenttia. Julkisen puolen vastuut ovat kokonaisvastuista runsaat 200 mrd euroa ja tästä on rahastoituna noin 80 mrd euroa.
Eläkesijoittamisen kannalta hajautettu toteutus ja osittain rahastoiva järjestelmä tarkoittaa, että yksityisiä eläkelaitoksilla pitää seurata ja niillä tulee olla vastuisiin suhteutettu vakavaraisuus eli riittävät puskurit. Näin pidetään yllä riittävä varmuus vastata eläkevelvoitteista huolimatta siitä, että yksityiset toimijat kilpailevat paremmuudesta ja suuruudesta.
Osittain rahastoiva järjestelmä on oiva perusta, jos väestö kasvaa. Jos väestön kasvu lakkaa, on moni sitä mieltä, että rahastoinnin määrä tulisi olla paljon korkeampi. Jos taasen väestön kasvu olisi hyvinkin voimakasta, ei rahastoinnin suuruudella olisi niin suurta merkitystä. Taitaa hyvinkin olla, että yhteiskunnat eivät pysty näin suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen toimintaan. Täten Suomen järjestelmä lienee näiden kahden äärivalinnan kompromissi - kultainen keskitie. Järjestelmän mitoitus lienee kustannusten ja hyötyjen painotusten sekä neuvottelujen lopputuloksena syntynyt.
3. Järjestelmän riskitason asettaminen vaikea
Eläkejärjestelmä on peilikuva vallitsevasta yhteiskunta- ja talousjärjestelmästä. Jälkikäteen on liian helppo todeta mitkä omaisuuslajit ovat tuottaneet parhaiten vuosikymmenten saatossa. Eläkejärjestelmän riskitasoa voidaan yksinkertaistaen mitata osakepainon määrällä. Suomen työeläkejärjestelmässä osakkeiden (ja vastaavien instrumenttien) paino oli pitkään alle 20 prosenttia. Tämän ylittävä taso saavutettiin vasta 1990-luvun lopulla. Seuraava taso eli yli 40 prosenttia saavutettiin vasta vuonna 2007 juuri ennen finanssikriisiä. Viime vuonna kolkuteltiin jo 60 prosentin rajapyykkiä. Toisaalta yksityisten eläkelaitosten varojen takaisinlainaus oli yli 50 prosenttia eläkevaroista 1990-luvun alkupuoliskolle saakka.
Aina voitaisiin ajatella olisivatko tuotot olleet erilaisia, jos sijoituskanta olisi ollut muodostettu erilaisena. Siinäkin tapauksessa ajoituksella olisi ollut suuri vaikutus lopputulokseen. Kriisit, joissa tuotot ovat heikkoja, seuraavat 7-10 vuoden välein. Jos sijoitussalkun riskipitoisuus olisi nostettu vääränä tai oikeana aikana, olisi luonnollisesti lopputulos ollut hyvin erilainen.
4. Kuka on riskin kantaja?
Eläkejärjestelmän todellinen riskinkantaja ei ole eläkkeensaaja. Jos eläkevaroja ei ole riittävästi, voidaan eläkemaksuja korottaa tai työllisyyttä nostaa, sijoitustuottoja parantaa tai muuttaa eläke-etuuksia. Joissakin järjestelmissä näiden välille on luotu automatiikkaa. Automatiikkaa voidaan luoda tekemällä eläke-eduista sijoitustuottojen mukaisesti muuttuvia (ylös- tai alaspäin). Suomessa ei tähän ole haluttu ryhtyä sillä järjestelmän ajattelun mukaisesti tasainen eläke on tärkeä tavoite.
Suomen järjestelmässä on pitäydytty selkeässä etuusperusteisuudessa. Vaihtoehtona olisi ollut järjestelmä, jossa eläkkeen suuruus olisi osin määräytynyt myös sijoitustuottojen perusteella tai ainakin niin että tuo kytkös olisi ollut suoraviivaisempi. Maailmalla on ollut trendi eläkejärjestelmien maksuperuisteiseen suuntaan, jossa riskinkantoa on siirretty eläkkeensaajalle. Hyvillä sijoituspäätöksillä olisi voinut vaikuttaa oman eläkkeen määrään. Ruotsissa otettiin jo kauan sitten pieni askel tähän suuntaa.
Kun koko järjestelmän osakepainoa on kasvatettu vuosien saatossa, on pyritty parempiin sijoitustuottoihin. Tavallaan epäsuorasti on myös siirretty järjestelmän riskiä (ylös- ja alaspäin) jossain määrin myös tulevaisuuden eläkkeensaajille. Jos menee hyvin, pystytään tulevaisuuden eläkelupaukset pitämään, ja jos menee heikosti joudutaan niitä joiltakin sukupolvilta karsimaan.
5. Sijoitustuottojen toteutuma ollut hyvä
Suomen eläkejärjestelmän tuotot ovat ylittäneet ETK:n laskentaoletuksien tuottotason. Hyvien tuottojen ansiosta järjestelmän aiheuttama paine eläkemaksuihin tai eläkemenoihin on pysynyt kurissa. Sijoitustuotoilla on pitkällä aikavälillä merkittävä yhteiskunnallinen vaikutus.
6. Suomi, Suomi ja tuotto
Eläkejärjestelmän rakentamisen aikana eläkejärjestelmän sidos suomalaiseen yhteiskuntaan ja talouteen on ollut voimakas. Vuosikymmenten aikana eläkesijoittajien lisäarvo Suomelle on muuntunut kohti tuottoperusteisuutta. Hyvillä tuotoilla on ollut yhä suurempi merkitys. Omistaminen, rakentaminen, takaisinlainaus ja rahoitus ovat olleet eläkesijoittamisessa aina mukana. Niiden merkitys kansainvälistyneessä maailmassa on kuitenkin pienentynyt. Pääoma voi tulla mistä vain, mutta sijoitustuotoilla maksetaan eläkkeet.
7. Tulevaisuuden tuotto-odotus alhaisempi
ETK:n pitkänaikavälin laskelmissa vuodelta 2019 arvioidaan, että sijoitustuotot voisivat lähivuosina heikentyä. ETK:n laskentaperusteissa on käytetty 2,5 prosentin reaalituotto-olettamaa kymmeneksi vuodeksi ja 3,5 prosentin tuotto-olettamaa siitä eteenpäin. Nykyinen alhainen korkotaso ei tarjoa riittävän hyvää pohjaa lähiajan tuotoille. Vastaavaan lopputulokseen voi päätyä, kun katsoo valtioiden joukkovelkakirjalainojen tuottoja. Monen valtion turvalliset lainat tarjoavat kymmenelle vuodelle negatiivista tuottoa. Onneksi löytyy myös muita sijoitusvaihtoehtoja.
8. Eläkesijoittaminen ja kestävä kehitys
Tulevaisuuden tuotot rakennetaan yhä kestävämmällä tavalla. Vastuullisuuden integrointi lienee keskellä suurta murrosta. Eläkesijoittajat eivät ole maailman parantajia, mutta niiden toimilla on maailmaa parantava vaikutus. Vastuullisuuden integrointi sijoitustoimintaan tulee tehdä viisaasti.
Yhteenveto
Suomen eläkejärjestelmä on kestänyt tuulet ja myrskyt. Eläkejärjestelmällä on laaja kansalaisten ja päättäjien tuki. Eläkesijoittamiselle tämä taustatuki on luonut vahvan pohjan. Koko järjestelmän tasolla pieni kilpailu on hyvästä, kulut pidetään alhaisina ja tuottoja pyritään parantamaan. Eläkejärjestelmä ei välttämättä ole paras mahdollinen ja aina sen olisi voinut rakentaa paremmin. Järjestelmä on kuitenkin tavoitteisiinsa nähden riittävän hyvä.
Kirjoittaja on VERin toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi.
tagit: