Päätehtävä

Valtion Eläkerahasto perustettiin vuonna 1989 ja rahasto aloitti toimintansa vuonna 1990. Rahaston päätehtävä on hallinnoida ja sijoittaa sille uskottuja eläkevaroja siten, että varoja käytetään valtion tulevien eläkkeiden maksamiseen varautumiseksi ja näistä aiheutuvien menojen tasaamiseksi. 

VERin toiminnasta on säädetty valtion eläkerahastosta annetussa laissa (1297/2006). VERin kannalta olennaisia säädöksiä ovat myös eläkejärjestelmän laajaan uudistamiseen liittyvät vuoden 2017 alusta voimaan tulleet uudet julkisten alojen eläkelaki (91/2016)) ja laki valtion eläketurvan rahoituksesta (67/2016). 

VER on yhteiskunnallisesti merkittävä toimija. Se on osa valtion osittain rahastoivaa eläkejärjestelmää, ja sitä perustettaessa esikuvina ovat toimineet TyEL-järjestelmä sekä Keva. Pääajatus rahastoinnissa on kustannustaakan kohdentaminen oikeaan sukupolveen. Suomessa eläkkeiden kustannusrasite rahastoidaan vain osittain ja kustannusrasite hoidetaan kollektiivisten rahastojen kautta.

Valtion eläkejärjestelmän piirissä oli vuonna 2023 noin 135 000 henkilöä. Valtion eläkemeno oli lähes 5,3 miljardia euroa. Valtion eläkkeitä maksettiin noin 453 000 henkilölle.

Valtion eläketurva on vuoden 2005 eläkeuudistuksesta lähtien ollut vastaavalla tasolla kuin kunta- ja yksityissektorilla. Eläkeuudistuksen myötä valtio otti käyttöön työuramallin, jossa eläke lasketaan kunkin vuoden työansioiden ja karttumaprosentin mukaan.

Myös vuoden 2017 alussa voimaan tulleen eläkeuudistuksen jälkeen valtion eläkejärjestelmän mukainen eläketurva vastaa yksityisalojen ja kunta-alan eläketurvan sisältöä. Uudistuksessa mm. alinta vanhuuseläkeikää nostettiin asteittain ja tulevaisuudessa alin vanhuuseläkeikä sopeutetaan elinajan odotteen muutokseen. Myös eläkkeen karttumista koskevat säännöt uudistuivat. 

Uudistus vaikuttaa myös järjestelmän rahoitukseen.
 

VER osa osittain rahastoivaa järjestelmää

Suomen työeläkejärjestelmä on keskeisiltä osiltaan osittain rahastoiva. Tapa, jolla osittainen rahastointi Suomessa toteutetaan, eroaa yksityisellä ja julkisella sektorilla. Yksityisen sektorin palkansaajien rahastointi on toteutettu yksilötasolla, mutta julkisen sektorin rahastot ovat puskurirahastoja. Yksityisellä puolella (TyEL-järjestelmässä) osa eläkemaksusta käytetään vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeiden osittaiseen rahastointiin. Suuri osa yksityisen puolen eläkemaksuista käytetään vuosittain tasausosaan, jolla kustannetaan maksun keräämisvuonna eläkelaitosten yhteisesti kustannettavia eläkkeitä. Yksityisellä puolella rahastoitujen eläkkeiden pääoma-arvosta käytetään usein nimitystä vastuuvelka.

Valtion eläkemaksut rahastoidaan puskurirahastona toimivaan Valtion eläkerahastoon, josta rahoitetaan osa julkisen puolen eläkkeistä. Suuri osa valtion työeläkkeistä rahoitetaan suoraan kunkin vuoden talousarviosta. Valtion eläkevastuu lasketaan koko järjestelmän tasolla yksilöllisesti jokaiselle valtion eläkejärjestelmän piirissä eläkettä joskus työhistoriansa aikana kartuttaneelle henkilölle. Eläkevastuulla tarkoitetaan karttuneiden eläkkeiden nykyarvoa, ja valtion eläkkeiden rahastointiasteesta puhuttaessa viitataan yleisesti Valtion eläkerahaston varojen ja valtion eläkevastuun suhteeseen. Valtion tilinpäätökseen eläkevastuu määritetään tarkastelemalla kaikkia karttuneita valtion henkilöstön eläkeoikeuksia. Valtio vastaa valtion eläkejärjestelmän eläkkeistä.

Valtion henkilöstön eläkkeiden rahoitus pohjautuu eläkemaksuihin, puskurirahaston sijoitusvaroihin ja niille saatuihin sijoitustuottoihin sekä valtion budjettirahoitukseen. Valtion henkilöstön eläkemaksut ohjataan Valtion eläkerahastoon. VER siirtää vuosittain valtion talousarvioon laissa määrätyn prosenttiosuuden valtion vuotuisesta eläkemenosta ja varojen käyttö eläkkeiden maksamiseen on kasvamassa. VERin osuus on 41 prosenttia valtion vuotuisesta eläkemenosta vuoden 2024 loppuun asti, mutta osuus nousee asteittain 45 prosenttiin vuoteen 2028 mennessä.

Toimintaperiaate

Valtion Eläkerahasto saa varansa eläkemaksuista ja eräistä niihin liittyvistä maksuista sekä sijoitustoimintansa tuotoista. Eläkemaksuja maksavat valtion eläkejärjestelmään kuuluvat työnantajat ja työntekijät. VER ei kuitenkaan toimi eläkkeiden maksajana, vaan ainoastaan rahastoi eläkevaroja. VER on niin sanottu puskurirahasto eli rahastolla ei ole yksilöllisesti katettavia eläkevastuita kuten työntekijäin eläkelakia (TyEL) toimeenpanevissa eläkeyhtiöissä. Tämän vuoksi VERillä ei ole vakavaraisuutta koskevia määräyksiä.

Valtion eläkkeiden maksaminen ja täytäntöönpano siirtyi vuonna 2011 Valtiokonttorilta Kevalle, joka on siitä lähtien toiminut myös valtion eläkelaitoksena. Vuoden 2013 alusta lukien myös eläkkeisiin liittyvät työnantajapalvelut siirtyivät Kevaan Valtiokonttorista. VER maksaa eläketehtävien hoidosta Kevalle hoitokulua.

Valtion maksettavat eläkkeet sisältyvät valtion talousarvioon, jonne VER siirtää valtion eläkerahastosta annetun lain mukaan 45 prosenttia vuotuisesta eläkemenosta. Ne varat, joita ei siirretä, jäävät rahastoon. 

Valtion eläkevastuu

Eläkevastuulla tarkoitetaan rahamäärää, joka tarkasteluhetkellä riittäisi tulevat sijoitustuotot huomioon ottaen kattamaan siihen mennessä ansaittujen eläke-etuuksien tulevat kustannukset. Tässä vastuussa ovat mukana myös kaikki vapaakirjaeläk­keet eli päättyneistä valtion palvelussuhteista lasketut eläkkeet. Eläkevastuuseen liittyy aina oletus sijoitustuo­tosta. Valtion eläkevastuu kertoo, mikä on valtion entisille ja nykyisille työntekijöille annetun eläkelupauksen kokonaishinta laskentahetkellä.

Eläkevastuu riippuu sijoitusten tuotto-oletuksen lisäksi muun muassa vakuu­tettujen eliniän odotteesta, eläkkeelle siirtymisiästä ja työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvien määrästä. Vastuuta arvioitaessa on tärkeää tietää karttuneiden eläkkeiden suuruus mahdollisimman tarkasti laskentahetkeen mennessä. Käytännössä eläke­vastuu muuttuu vuosittain: työssä olevat kartuttavat jatkuvasti eläkkeitään, eläk­keelle siirtyy uutta väkeä ja eläkkeeseen oikeutettuja myös menehtyy.

Eläkevastuu koostuu korvausvastuusta ja vakuutusmaksuvastuusta. Korvausvastuulla tarkoitetaan tapauksia, joissa eläketapahtuma on jo realisoitunut eli alkaneiden vanhuus-, perhe-, työkyvyttömyys-, työttömyys- ja osa-aikaeläkkeiden pääoma-arvoa. Vakuutusmaksuvastuulla tarkoitetaan laskentahetkeen mennessä karttuneiden eläkeoikeuksien pääoma-arvoa, joissa eläke ei ole vielä alkanut.

Eläkemaksutulot, talousarviosiirto ja nettomaksutulo vuosilta 2001–2021.

Nettomaksutulo kääntynyt negatiiviseksi

VER saavutti sille asetetun 25 prosentin rahastointiastetavoitteen selvästi oletettua aiemmin 31.12.2021. Rahastointiasteen saavuttamisen jälkeen lakia valtion eläkerahastosta tarkistettiin ja uusi laki astui voimaan huhtikuussa 2022. Lain muutoksen keskeinen uudistus liittyy valtion talousarviosiirron kasvattamiseen 40 prosentista 45 prosenttiin asteittain vuosien 2024–2028 aikana. Lisäksi mikäli VERin rahastointiaste on kahtena peräkkäisenä kalenterivuotena yli 25 prosenttia, toteutetaan ylimääräinen 3 prosentin siirto, kunnes rahastointiaste on palautunut alle 25 prosentin. Valtion eläkevastuu vuoden 2023 päättyessä oli 101 miljardia euroa ja rahastointiaste 22,7 prosenttia. 

Vuonna 2013 VERin nettomaksutulo (eläkemaksutulo vähennettynä talousarvioon siirretyllä summalla) kääntyi negatiiviseksi. VER siirtää siis valtiolle suuremman summan kuin se saa vuosittaisena eläkemaksutulona. Negatiivisen nettomaksutulon ennustetaan muuttuvan 2020-luvun kuluessa siten, että VERin valtion eläkemenoja tasaava osuus kasvaa lähestyttäessä vuosikymmenen loppua. Nettosiirto rahastosta valtion talousarvioon kasvaa VER-lain muutoksen seurauksena, sillä VERin osuus valtioneläkemenoista kasvaa 41 prosentista 45 prosenttiin vuosien 2024-2028 aikana.

VERin valtion eläkemenoja tasaavan roolin ja negatiivisten nettosiirtojen kasvaessa VERin rahastointiasteen arvioidaan laskevan tulevina vuosina.

2030-luvun alkupuolella negatiivisen nettokassavirran kasvu jatkuu ja vuotuinen nettosiirto saavuttaa noin 1 miljardin euron vuotuisen tason. 2030-luvun loppupuolella rahastosta ulos siirrettävä nettosiirto alkaa vähitellen pienentyä ja sen arvioidaan kääntyvän uudelleen positiiviseksi 2050-luvulla. 

Vuonna 2020 eläkemenon suhde palkkasummaan oli noin 79 prosenttia. Korkeimmillaan sen ennustetaan olevan vuonna 2030-luvun vaihteessa, noin 85 prosenttia palkkasummasta. Tämän jälkeen eläkemenon suhteessa palkkasummaan ennustetaan laskevan hitaasti ainakin 2050-luvulle saakka.

Valtion eläketurvan piiriin kuuluvan henkilöstön ennakoidaan vähenevän tasaisesti 2040-luvun puoleenväliin asti. Henkilöstön väheneminen vaikuttaa sekä eläkemaksutulojen että eläkemenon kehitykseen. Henkilöstön määrän vähentyminen on merkittävältä osin seurausta valtion toimintojen yhtiöittämisistä ja lakimuutoksista. Osaan näistä järjestelyistä liittyy pitkäkestoisia siirtymäkauden järjestelyjä, joiden vuoksi peruskoulujen ja lukioiden opettajat sekä yliopistojen henkilökunta siirtyvät vähitellen yksityisen sektorin eläkejärjestelmän piiriin.

Sijoitustoiminnan tuottotavoite ja sen toteutuminen

Valtiovarainministeriö on asettanut VERille tuottotavoitteen, jonka mukaan VERin sijoitusten tulee pitkällä aikavälillä tuottaa enemmän kuin valtion näkökulmasta riskitön sijoitusvaihtoehto eli valtion nettovelan kustannus.
 

VER on luonut lisäarvoa valtiolle noin 10,6 miljardia euroa vuosina 2001-2023. Lisäarvo on laskettu ylituottona suhteessa valtion velan keskimääräiseen kustannukseen.