Institutionaalisen sijoittajan onnistuminen on monesta tekijästä kiinni. Suunnittelulla on rajansa, kun sijoittaja on kuitenkin markkinoiden armoilla. Ennustamisesta on vain kohtuullinen apu, kun ennusteet harvoin toteutuvat. Minulta kysyttiin hiljattain esitelmää pitäessäni, onko koronakriisi muuttanut ajatuksia sijoittamisesta. Onko koronakriisi tuonut joitakin uusia ajatuksia?
Koronakriisin alkamisesta on nyt kulunut kolme kuukautta. Kukaan ei tiedä oliko se jo tässä, vai onko sitä vielä vuosia jäljellä. Näin isolla vaihteluvälillä yhteenvedon aika kriisistä ei ole vielä käsillä. Sen aika on joskus myöhemmin. Toivottavasti ei kuitenkaan liian myöhään. Hiljattain julkistettiin tutkimus, joka käsitteli espanjalaisen influenssan (1918-1919) ja ilman saasteiden välistä yhteyttä, 100 vuotta influenssan jälkeen.
Jotain voidaan jo tässä vaiheessa havainnoida. Päällimmäisenä on ajatus, että yllättävän vähän on muuttunut. Tässä on listaa joistakin asioista, jotka ovat muuttuneet tai asioista, jotka eivät ole muuttuneet:
1. Institutionaalinen sijoittaja on markkinoiden armoilla
Markkinoiden muutokset ovat kriisissä voimallisia. Suuri institutionaalinen sijoittaja ei useinkaan pysty tai halua muuttaa sijoitusjakaumaa kriisin keskellä. Sijoittaja ei pääse markkinaliikkeitä pakoon. Täten riskin sopiva taso määrätään usein ennen kriisiä. Kriisin keskellä tehtävät toimet voivat olla myös tärkeitä joillekin sijoittajille.
2. Riskienhallinta voidaan ymmärtää väärin
Usein ajatellaan, että riskienhallinnalla päästään eroon riskeistä. Tämä on illuusio. Sijoittajalle riskit ovat välttämätön elementti, joita ottamalla mahdollistetaan riittävät tuotot. Riskienhallinta taasen tarkoittaa, että riskit on mitoitettu oikein suhteessa siihen mitä halutaan. Riskit tulee tunnistaa ja muuttaa numeroiksi. Riskit tulee ”stressitestata” eli testata miten salkku käyttäytyisi hypoteettisessä kriisissä. Ollaanko tuloksiin tyytyväisiä? Riskienhallinta pakottaa myös jatkamaan hajauttamista.
3. Ajoittaminen on aina vaikeaa
Sijoitusmarkkinoiden kriisit etenevät vaiheittain. Sijoitusmarkkinoilta voi onnistua poistumaan ajoissa ennen kriisiä. Niitä sijoittajia voi onnitella, jotka siinä onnistuvat. Suuremmat onnittelut menevät kuitenkin niille sijoittajille, jotka onnistuvat menemään markkinoille takaisin oikea-aikaisesti. Koska ajoittaminen on vaikeaa, usein hyvään lopputulokseen voi päästä myös siten, että välttää suurimmat virheet.
4. Riskien vähentämisen ongelma on niiden uudelleen kasvattaminen
Jos sijoittaja on pois suurimmilta nousumarkkinoilta, uhkana on, että merkittävä osa tuotoista jää saamatta. Suurimmat nousut voivat tapahtua kriisin keskellä. Tämän kriisin käänne, ainakin ensimmäinen sellainen, tapahtui kriisin pahimmalla hetkellä 24.3.2020.
5. Pahin tilanne on usean vuoden lama
Institutionaalisen sijoittajan kannalta heikoin skenaario on pitkä lama, jolloin talouskasvu ja yritysten tulokset pysyisivät heikkoina. Tämän estämiseksi keskuspankit ja valtiot tekevät hartiavoimin töitä.
6. Markkinoiden edessä oltava nöyränä
Markkinoiden liikkeet ovat usein yllättäviä. Kilpailluilla markkinoilla on vaikea olla toisia parempi. Tärkeintä on, että instituution riskitaso on sopiva suhteessa tavoitteisiin ja toimintaan.
7. Vastatoimien ajankohta on vaikea ennustaa
Keskuspankkien vastatoimet ajoittuivat tässä kriisissä yllättäville ajankohdille. Päätökset eivät tapahtuneet suunnitelluissa kokouksissa vaan niiden välissä, ajoissa ja yllätysmomenttia hyödyntäen. Valtioiden toimet taasen toteutuivat usein julkisen keskustelun välityksellä asteittain.
Tämä kriisi on kuitenkin ensisijaisesti lääketieteellinen. Tarkkaa kuvaa taudin etenemisestä ei tiedetä. Uusi tieto rokotteesta heilauttaa ja ohjaa näitä markkinoita.
8. Vastuiden aikajänne?
Kullakin instituutiolla on oma vastuiden aikajänne. Tämä vastuiden aikajänne tai siihen liittyvä laskentatekniikka ohjaa sitä mitä lyhyellä aikavälillä täytyy tehdä tai mitä ei tarvitse tehdä.
9. Strategioiden yhdistäminen
Sijoittajan kaksi aktiivista päästrategiaa on toimia ”contrarian” tai ”momentum” filosofian mukaisesti. Contrarian -sijoittaja uskoo markkinoiden keskiarvohakuisuuteen eli paluuseen normaaliuralle. Todennäköisesti kaikki hyödyntävät näitä molempia. Valitettavasti ei ole yhtä oikeaa vastausta kumpi näistä strategioista on parempi ja hyvyys muuttuu ajassa. Monelle sijoittajalla, kuten Norjan eläkerahastolle, vertailuindeksien mukainen sijoittaminen pakottaa yhdistämään ”contrarian” ja ”momentum” -sijoittamisen. Momentum-sijoittaja olisi poistunut ajoissa markkinoilta koronakriisissä, mutta ei ehkä olisi tullut ajoissa takaisin. Contrarian-sijoittaja olisi ostanut halvalla kriisissä, mutta olisi todennäköisesti kärsinyt laskussa.
10. Jatkuva kehittäminen
Tämä kriisi jättää joitakin jälkiä tulevaisuuteen. Jokainen instituutio ottaa jotakin uutta, miten se haluaa tuottomahdollisuuksia ja riskienhallintaa kehittää tulevaisuudessa. Aina voi parantaa.
Yhteenvetona voidaan todeta, että varsin vähän on muuttunut. Markkinoiden ajoitus on aina haasteellista. Tämän vuoksi hyvä perusallokaatio on sijoittajan paras turva pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi. Keskeistä on kuitenkin, että toiminta pyrkii ja pystyy suorittamaan sitä tehtävää mihin se on luotu. Eläkeyhteisöjen tehtävä ja tavoite on selkeä.
Kirjoittaja on VERin toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi.
Tagit: