Vuosi 2019 merkitsi sijoittajille jatkuvia kissanpäiviä. Melkein kaikki mahdolliset sijoitukset tuottivat mukavasti tai suorastaan erinomaisesti. Tappioiden tekeminen onnistui vain salkulla, joka oli kohdistettu juuri vääriin paikkoihin ja vielä kehnosti hajautettu. (Takuuvarma tappioiden tuoja euroalueen instituutioille oli kyllä rahojen säilyttäminen pankkitilillä, mistä joutui maksamaan tuntuvaa ”korkoa”.)
Vuosi sitten oli kissanpäivien sijasta harjoiteltu koiran elämää. Maailman osakemarkkinat olivat olleet lähes syöksykierteessä vuoden 2018 viimeisen neljänneksen eikä juuri kukaan rohjennut ennustaa jyrkän käänteen ylöspäin olevan alkamaisillaan. Tammikuussa 2019 Yhdysvaltojen keskuspankki pyöräytti kuitenkin rahapoliittista taikasauvaansa noin 180 astetta ja sysäsi markkinat yhä jatkuvaan kiitoon.
Nostetaanpa esiin muutama 2019 kehityskulku, lukuja vähän pyöristellen. Muistetaan silti, että vuosi on ajanjaksona paitsi naurettavan lyhyt meille eläkesijoittajille, myös asiallisesti sattumanvarainen, ja tällä kertaa sen pidentäminen jo kolmella kuukaudella taaksepäin muuttaisi numeroita isosti.
Maailman suurin osakemarkkina, Yhdysvallat, tuotti vuonna 2019 noin 30 prosenttia. Kaikki toimialat olivat tukevasti plussalla. Nasdaqin tuotto oli noin 40 prosenttia ja seitsemän tunnetun teknologiayhtiön (ns. FANGMAN) yhteenlaskettu markkina-arvo nousi 5 biljoonaan dollariin.
Auringonlaskun maanosaksi teilatun Euroopan osakeindeksit tuottivat parhaiten kymmeneen vuoteen, reilusti yli 20 prosenttia. Markkinakehitys oli tukevasti irrallaan Euroopan reaalitalouden laimenevasta kehityksestä. Saksan DAX-indeksin tuotti noin 25 prosenttia maan teollisuuden kärvistellessä autoteollisuuden johdolla pahoin ja ostopäällikköindeksien viitatessa yhä huonompaan.
Suomalaisten osakkeiden tuotto oli niin ikään mainio, mutta parin merkittävän yhtiön kurssilaskut aiheuttivat sen, että indeksi ei ihan pärjännyt muiden kehittyneiden maiden markkinoille.
Myös korkosijoitukset kerryttivät kelpo tuottoja alentuvien korkojen nostaessa salkkujen markkina-arvoja. Vaikka yleiset korkotasot nousivatkin kesän kaikkein pohjimmaisista lukemista, tavanomaiset valtionlainasalkut olivat koko vuodelta tukevasti plussalla. Yritysten joukkolainat hyötyivät lisäksi samanaikaisesta riskilisien kaventumisesta. Yhdysvalloissa investment grade -yrityslainamarkkina tuotti hämmästyttävät noin 15 prosenttia eikä high yield jäänyt siitä paljonkaan. Kehittyvien valtioiden lainat tuottivat niin ikään vahvasti huolimatta muutamien yksittäisten maiden, kuten Argentiinan, ongelmista.
Markkinakehitys tarjosi myös ihan erityisiä yllätyksiä. Venäjän rupla oli kuluneen vuoden vahvin merkittävä valuutta ja myös osakekurssit nousivat maassa voimakkaasti. Valuuttamarkkinoiden reaktio Britannian öö… mielenkiintoiseen poliittiseen kehitykseen oli punnan tukeva vahvistuminen. Yhdenlainen viime vuoden markkinoiden huippukohta oli se kun Kreikka otti alkusyksystä lainaa negatiivisella korolla.
Kiinnostavampi kysymys on tietysti se, mitä tämän hurjan vuoden jälkeen. Vuoden 2020 ensimmäisenä kauppapäivänä markkinat painoivat vain lisää kaasua ja muun muassa Helsingin OMXH-indeksi ylitti 10 000 pisteen rajan. Siitä ei toki voi vielä päätellä mitään – USA:ssa pörssivuoden avaus on historiallisesti ennustanut koko vuoden tuottoja noin 50 prosentin todennäköisyydellä. Spekulanttien ikuinen haaste on kuitenkin arvailla, milloin markkinakehitystä pitäisi ennustaa keskiarvohakuisuuden pohjalta ja milloin enemmänkin päinvastoin trend is your friend -hengessä. Trendi on ottanut erävoittoja siinä, että USA:n osakemarkkinoiden parhaita vuosia välittömästi seuranneet vuodet ovat yleensä olleet niin ikään hyviä.
Mutta entä siis nyt? Kysymys on niin vaikea, että on turvauduttava tutkimuskirjallisuuteen ja siteerattava kokonaisuudessaan Kaarlo Tuorin oikeustieteellisen väitöskirjan ”Valtionhallinnon sivuelinorganisaatiosta 2” viimeinen kappale:
”Mene ja tiedä.”
Kirjoittaja on VERin toimitusjohtaja.
Tagit: