Eläketurvakeskus (ETK) on julkaissut kansainvälisiä vertailutietoja eläkerahastojen sijoitusallokaatioista sekä reaalituotoista eri aikaperiodeilta. Suomalaisten eläkesijoittajien, myös Valtion Eläkerahaston, reaalituotot olivat eläkerahoituslaskelmien näkökulmasta hyvällä tasolla, mutta vertailussa pikemminkin häntäpäässä. Muutama vuosi sitten kanadalainen Keith Ambachtsheer esitti Suomen työeläkejärjestelmää koskeneessa arvioinnissaan niin ikään, että olemme jääneet tuotoissa kansainvälisistä verrokeista.
Suomen työeläkejärjestelmän sijoituskanta on nykyisin noin 200 miljardia euroa. Sijoitusten tuotoilla ei ole suoria vaikutuksia eläkkeiden tasoon, mutta tuotoilla on eläkemaksutasojen välityksellä huomattava kansantaloudellinen ja julkistaloudellinen merkitys. Pitkällä aikavälillä tuotot voivat alkaa heijastua myös eläketurvaan. Onkin tärkeää, että tuottoja tarkastellaan ja analysoidaan suhteessa erilaisiin vertailukohtiin. Verrokeista jäämiseen on myös syytä suhtautua vakavasti.
Eläketurvakeskuksen vertailussa esitetyt tuottotiedot eivät ole fake news vaan numeraalisia faktoja. Tulosten tulkitseminen on silti osin mutkikasta sekä hajanaisen vertailuryhmän vuoksi että muistakin syistä.
Eri eläkesijoittajien tuotot riippuvat kahdesta asiasta: yhtäältä sijoitussalkkuja koskevasta lainsäädännöstä ja muusta sääntelystä ja toisaalta kunkin sijoittajan omasta toiminnasta sääntelykehikon sisällä. Näiden kahden tekijän erottaminen on tuloksia arvioitaessa vaikeaa. Johtopäätösten kannalta on silti olennaista, miltä osin tulokset antavat aihetta keskustella pikemminkin sääntelyratkaisuista ja miltä osin käytännön toiminnan onnistumisesta.
ETK:n tutkimuksessa eläkerahastot on sääntelykehikon erojen perusteella jaettu kahteen ryhmään: vakavaraisuussääntelyn alaisiin ja muihin. Tämä on sinänsä relevantti erottelu, mutta se jättää ulkopuolelle suuren osan sääntelyeroista. Käytännössä eri maiden varavaraisuussääntelyt ovat hyvin erilaisia ja ehkä vielä suurempia eroja on siinä, millaisia rajoitteita ja omistajaohjausratkaisuja varsinaisen varavaraisuussääntelyn ulkopuolisiin rahastoihin kohdistuu. Esimerkiksi VERille asetetut allokaatiomääräykset ovat rajoittaneet osakkeiden ja myös niin sanottujen vaihtoehtoisten sijoitusten osuuksia salkusta tutkimusajanjakson aikana tuntuvasti.
Sijoitussyklit ovat pitkiä ja kymmenenkin vuoden tuottoeroihin on syytä suhtautua tietyllä varovaisuudella. Tämä korostuu sellaisilla aikaperiodeilla, joilla sijoitusmarkkinat ovat kehittyneet epätavallisella tavalla. ETK:n vertailun tarkastelukausi koskee aikaa, jolloin osakemarkkinatuotot ovat olleet vahvat ja sama on koskenut hyvin pitkien joukkolainojen tuottoja lainasalkkujen arvojen noustessa korkotasojen alentumisen mukana. Rahastot, joilla on ollut sääntelyn tuoma suoranainen pakko sijoittaa isosti näille markkinoille (Norjan jättimäinen eläkerahasto / osakkeet ja tanskalaiset sekä hollantilaiset rahastot / pitkät joukkolainat) ovatkin saaneet meheviä tuottoja. Ainakin pitkien joukkolainojen – ja ehkä osakkeidenkin - osalta tällainen pakko voi kuitenkin kääntyä kiroukseksi korkotasojen alkaessa nousta.
Reaalituottovertailuja vaikeuttaa olennaisesti myös erot muun muassa valuuttakurssien ja eri maiden inflaatioiden kehityksessä. ETK:n tarkasteluperiodi ei ole ollut näissä suhteissa suotuisa suomalaisten eläkesijoittajien kannalta.
Eläketurvakeskuksen tutkimuksen ajanjaksolla sijoitustuottoja on tukenut merkittävästi sellainen sääntely, joka on mahdollistanut korkeammat allokaatio-osuudet osakkeille ja erilaisille vaihtoehtoisille sijoituksille. Suomen työeläkejärjestelmän sääntelykehikkoja on viime vuosina viety perustellusti tähän suuntaan. Yksityisalojen järjestelmässä on viimeksi lisätty osakesijoitusmahdollisuuksia vuonna 2017 voimaan tulleen eläkeuudistuksen yhteydessä. Valtion Eläkerahastoa koskevassa sääntelyssä on vuonna 2014 ja sen jälkeen kasvatettu mahdollisuuksia sijoittaa osakkeisiin sekä erilaisiin riskiä hajauttaviin pienempiin omaisuuslajeihin.
Suomalaisten eläkesijoitustuottojen jääminen tuoreen vertailun jälkipäähän suurelta osin sääntelyerojen vuoksi on syytä ottaa huomioon sääntelykehikkoamme edelleen kehittämisessä. Mutta ilman muuta meillä sijoittajillakin on parannettavaa. Suomen työeläkepiirien ajatustapoja ei aina ole erityisesti leimannut halu oman järjestelmämme ja käytäntöjemme itsekriittiseen epäilyyn. Kansainväliset vertailut ovat tärkeitä antaessaan tervetulleita pontimia tällaiseen arviointiin – siinäkin tapauksessa, että vertailujen tuloksiin on syytä liittää olennaisia reunahuomautuksia.
Kirjoittaja on VERin toimitusjohtaja.
Tagit: