Geopolitiikassa ei ole hurraamista. Valoa ei näy tunnelissa eikä ole siltaa, joka johtaisi uuteen rauhaisaan ajanjaksoon. Lännen on pakko varustautua, ja tahtotila on vahva. Muutoksessa on monia rakenteellisia ja taloudellisia pidäkkeitä, mutta vähemmän enää henkisiä pidäkkeitä. Tahtoa on, mutta pitää löytää myös uusia rahoitusmuotoja. EU:n yhteisvelkaa on ehdotettu yhdeksi ratkaisuksi, mutta se ei saa laajaa kannatusta. Entä pitäisikö puolustusmenot rahoittaa varallisuuteen perustuvalla maksulla, sillä varallisuutta tulee turvata ja suojella?
Työn vai varallisuuden verottaminen?
Geopolitiikassa autoritääriset valtiot kalistelevat sapeleitaan. Tämän vuoksi lännen demokratioiden on suojeltava itseään. Uhkaan liittyy mitä suuremmassa määrin omaisuuden suojan ja sopimusperusteisen järjestelmän toimivuuden ja luottamuksen jatko. Lienee uskottavaa väittää, että autoritäärisessä yhteiskunnassa omistaminen ei ole yksinkertaista ja se voi olla myös mielivaltaista.
Kumpaa tulisi verottaa, työtuloa vaiko varallisuutta? Opettaja, sairaanhoitaja ja rakennustyömies saavat töitä olisi sitten kyse demokratiasta tai autoritäärisestä valtiosta. Vapaus ja mielipiteen ilmaisu eroavat näissä yhteiskuntamalleissa radikaalista, mutta varsinainen työnturva ja työstä saatava palkka voivat olla samat.
Omaisuuden osalta tilanne on täysin eri. Se, miten autoritäärinen valtio kohtelee yksityistä omaisuutta, on epäselvää. Sitä on edes vaikea kuvitella, mihin päätöksentekoon omaisuuden salliminen perustuisi. Kuka saa omistaa? Kenen omaisuus jää jäljelle ja keneltä se otetaan pois? Kuinka paljon omaisuutta sallitaan ja milloin? Näihin kysymyksiin liittyviä vastauksia voi vain arvuutella.
Lienee syytä epäillä, että omaisuudet säilyisivät demokraattisen valtion siirtyessä autoritääriseen järjestelmään. Täten omaisuutta kohtaan uhka on suurempi kuin työtuloja kohtaan. Tästä päättelystä seuraisi, että on loogista, että omaisuutta ja sen jatkuvuutta tulisi suojella. Puolustukseen panostaminen ja varustautuminen on tähän tärkeä toimi. Perinteinen käsite joissakin piireissä onkin ollut valtion tärkeä yövartijan rooli.
Voiko varallisuutta verottaa?
Viime vuosikymmenten trendi on ollut, että verotus on perustunut erimuotoisten tulojen verotukseen sekä arvonlisäveroon ja haittaveroihin. Moni haittavero on kokenut suuren murroksen vihreän siirtymän ja ihmisten kulutustottumusten äkillisten muutosten seurauksena. Verojärjestelmän on tämän vuoksi oltava jatkuvasti dynaamisesti muuttuva.
Maailmalta löytyy maita, joissa varallisuus raportoidaan ja varallisuutta verotetaan. Varallisuuden verotus voi myös olla monella eri tasolla. Euroopan mittakaavassa potentiaalisia maksun kerääjiä lienevät EU, valtiot ja kunnat.
Varallisuuden verottaminen on yksinkertaista, jos siitä tehdään yksinkertaista ja suoraviivaista sekä riittävän alhaista. Poliittiseen päätöksentekoon liittyy kuitenkin aina monimutkaisuuden riski. Päätökset ovat usein kompromisseja ja näin niihin lisätään ripaus jokaisen tahtoa ja erilaisia ehdotuksia. Lopputulos on monimutkainen ja se johtaa vääränlaiseen optimointiin, vääriin kannusteisiin ja verojen minimointiin. Toimivia rakennelmia on kuitenkin pystytty luomaan. Arvonlisävero lienee hyvä esimerkki, sillä se on käytössä eri maissa ja se toimii. Toinen hyvä esimerkki on kiinteistövero, joka on laajalti käytössä ja muistuttaa omaisuuden verottamista. Kolmas esimerkki varojen mukaan kerätystä maksusta on pankkisektorin vakausmaksut, joita kerättiin Euroopassa pankkien omien pääomien ja riskien perusteella.
Lopuksi
Eurooppa on kiivaasti panostamassa puolustukseen. Hidasteita on useita, ja jossain vaiheessa hidasteeksi voi myös muodostua puolustukseen panostamisen ja varustautumisen rahoitus. Jos halutaan harkita uusia rahoituskanavia, joihin olisi loogiset selitykset, niin sellainen olisi varallisuuden turvaamisen maksu tai vakuutusmaksu. Sitä voi varmaan kutsua myös veroksi, vaikka mieli ei tekisi.
Kirjoittaja on Valtion Eläkerahaston toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi
