Korkotaso on nyt normaalilla tasolla ja tämä tekee sijoitusympäristöstä uuden. Jos jotain hyvää hakee inflaatiosta, niin se on korkotason uusi normaali taso. Muutokset ovat suuria. Saksan valtion 10-vuotisen korkotason kipuaminen negatiivisilta epänormaaleilta -0,5 prosentin tasoilta nykyiseen yli 2 prosentin tasolle on iso muutos. Vastaavasti Yhdysvalloissa korkotaso on kivunnut 3,5 prosenttiin yhden vuoden aikana. Tämä ”normaali” uusi korkoympäristö luo myös uuden sijoitusympäristön.
Viimevuodet
Takana on poikkeuksellinen nousukausi, ei niinkään taloudessa vaan arvopaperisijoituksissa. Alhainen ja negatiivinen korkotaso loi sijoitusympäristön, jossa kaikkien arvopaperisijoitusten arvot kohosivat ennätystasoille. Kupla sana on liian epämääräinen, mutta englanninkielinen ilmaisu ”inflated prices” lienee osuvin.
Korkosijoitukset tuottivat jo pidemmän aikaa ”windfall” tuottoja korkotason laskiessa ja arvopapereiden arvon noustessa. Samoin kaikki velan käyttö kannatti, sillä siten pystyi kohottamaan tuottoja. Monissa epälikvideissä sijoituskohteissa kuten pääomasijoituksissa, infrastruktuurisijoituksissa sekä kiinteistösijoituksissa sopiva määrä velkaa parantaa tuottoja. Nyt tilanne on muuttunut, ainakin muutoksen ja murroksen hetkellä eli viime vuoden ja tämän vuoden aikana.
Uusi sijoitusympäristö
Uusi normaali sijoitusympäristö perustuu normaaliin korkotasoon. Normaali ei tässä yhteydessä ole mikään täsmällinen ilmaisutapa, mutta se kuvastanee tilannetta, että korkotaso ei ole epänormaalin alhainen eikä se ole kaikkea elinkeinotoimintaa tappavan korkea.
Uuteen sijoitusympäristöön sisältyy institutionaalisen sijoittajan näkökulmasta ainakin seuraavia havaintoja:
1.
Murroksen heikompi kumulatiivinen tuotto
Korkojen jo tapahtunut nousu rasittaa kumulatiivisia tuottoja jonkin aikaa. Jos korkojen nousu jää kertaluonteiseksi, niin parempi korkotuotto kompensoi muutaman vuoden kuluessa ja tuotot hyötyvät korkeammasta korosta. Murroksen jälkijäljet näkyvät jonkin aikaa, kun tarkastellaan korkosijoitusten muutamien vuosien kumulatiivisia tuottoja.
2. Velkarakenteet tuovat yllätyksiä
Sijoitusinstrumentit, joissa velkaa on käytetty, voivat sisältää piileviä riskejä. Parhaimpina esimerkkeinä lienevät eräät aluepankit Yhdysvalloissa, jotka tekivät tappiota korkotason noustessa. Tappiot tulivat yleisen huomion kohteeksi vasta 9 kuukautta tapahtuneen jälkeen. Täten voikin olla, että tällaisia yllätyksiä tulee muistakin sijoitusinstrumenteista ja sijoitusrakenteista epälikvideillä markkinoilla tänä ja ensi vuonna. Kiintoisaa onkin nähdä miten rahastot ovat kyenneet huomioimaan korkojen nousun rahoituksessa ja korkosuojauksissaan.
3. Korkosijoitukset tuottavat
Korkosijoitusten juokseva tuotto on sijoittajia kiinnostava. Kun tottumus oli, että korkosijoitukset eivät tuota riittävästi, niin nyt ne tuottavat. Niitä voi täten myös lisätä sijoitussalkkuun.
4. Sijoitussalkun suoja
Turvalliset riskittömän korkosijoitukset tarjoavat nyt myös suojan. Jos osakemarkkinat laskevat, niin tyypillisesti korkotaso tulee alas samanaikaisesti. Näin riskittömät korkosijoitukset antavat mahdollisesti suojaa osakesijoituksille ja vähentävät näin salkun kokonaisheilahtelua.
5. Alentuneet lupausarvot
Kun korkotaso nousee, laskee hyvin innovaatioiden ja kehityshankkeiden nykyarvo. On mahdollista, että uusi ympäristö tekee ainakin lyhyellä aikavälillä venture capital sijoittamisen ja sitä lähellä olevan sijoitustoiminnan vaikeammaksi. Uusi ympäristö palkitsee lähempiä kassavirtoja ja arvosijoittamista.
6. Strategisen allokaation pysyvyys
Uudessa tilanteessa sijoittajat ovat joutuneet testauttamaan ajattelunsa salkkurakenteista. Perinteinen pitkän aikavälin sijoittaja on turvautunut asteittain muuttuvaan strategiseen allokaatioon, joka on taannut parhaan odotettavan tuoton ja riskin suhteen. Uudessa tilanteessa kukin joutuu miettimään luoko noussut korkotaso muutoksia siihen. Jos valtion lainojen paino on ajettu nollaan, niin nyt tarjoutuu mahdollisuus osuuden kasvattamiseen. Jos taas niitä on ollut salkussa jo ennestään, ei muutoksia tarvitse tehdä. Salkku on kestänyt laskun ja se perustuu pitkän aikavälin odotuksiin, joissa markkina-ajoituksen rooli on rajallinen. Näin on tilanne usealla eläkesijoittajalla, sillä salkun rakenteiden muuttamisessa muilla tekijöillä voi olla suurempi merkitys kuin korkotason korkeudella.
Johtopäätöksiä
Uusi normaali korkotaso luo uuden sijoitusympäristön. Riippuen sijoittajan edellisten vuosien muutoksista joutuu sijoittaja tekemään enemmän tai vähemmän muutoksia. Murros ja nykytila ovat kuitenkin osoittaneet, että moni instituutiosijoittaja on valinnut salkkurakenteen, jonka skenaarioihin on kuulunut korkotason nousu yhtenä mahdollisuutena, eikä tämän vuoksi muutoksia tarvitse hätiköiden tehdä. Markkina-ajoituksen osuus menestyksestä on pienempi kuin strategiset pitkän aikavälin painotuksen tuoma tuotto-odotus. Usea sijoittaja on lisännyt epälikvidien sijoituskohteiden osuutta, ja niiden menestys mitataan tässä murroksessa. Korkeampi korkotaso tarjonnee kuitenkin kohonneet odotusarvot tulevaisuudelle, kun korkomurroksen rasitus poistuu.
Kirjoittaja on Valtion eläkerahaston toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi.
tagit: