Euroopalla ja Euroopan sivistyksellä on pitkät perinteet, jotka ovat jalostuneet ajan kuluessa. Eurooppalaiseen perinteeseen ja aatteeseen kuuluvat demokratia, oikeusvaltioperiaate, yksilön ja tiedon vapaus, markkinatalous ja valtion rajallinen roolitus. Kukin voi tehdä oman painotuksen näistä ja niiden syvällisestä merkityksestä, mutta Euroopassa on laaja yhteisymmärrys näiden teemojen tärkeydestä. Totalitäärisen valtion hyökkäyssota Euroopassa on vahvistanut Euroopan yhteenkuuluvuutta. Länsimainen aate on kohdannut hyökkäyksen. Eurooppalaiset arvot ovat tulleet tärkeiksi varjella ja eurooppalaisista arvoista ollaan oleellisilta osiltaan samaa mieltä.
Viime vuosien yhteiskunnalliset teemat ovat vaihdelleet. Sanoja liberalismi, kapitalismi ja sosialismi ei juuri käytetä, sillä ne ovat jollain tavoin vanhanaikaisia eivätkä vastaa ajan haasteisiin. Näiden sanojen käyttö liittyy viime vuosisataan, jolloin niitä käytettiin aatesanoina tai haukkumasanoina riippuen keskustelijan näkökulmasta. Poliittiset päätökset ovat ainakin 150 vuotta olleet näiden suuntauksien välisten kompromissien lopputulos. Kukin poliittinen puolue on omaksunut näistä palasia ja sekoittanut niistä oman soppansa omin sanoin. Usein lienee hyvä, että yksi suuntaus ei dominoi vaan päätökset ovat vielä eri suuntauksien kompromisseja tai lehmänkauppoja.
Totalitäärinen uhka
Totalitäärinen yhteiskunta on demokratian vastakohta. Totalitääriseen järjestelmään kuuluu myös yksilön vapauksien rajoittaminen, mielivaltainen oikeuslaitos, heikko omaisuuden suoja sekä hallitsijan lähipiirin suosiminen. Valtiolla on vahva rooli totalitäärisessä yhteiskunnassa, vaikka markkinatalouden ja hintamekanismin annetaan toimia siellä, missä valtion puuttumista ei tarvita. Tyranneille epävakaus luo vakautta. Pienet tai suuret rajakiistat antavat tekosyyn yksilön vapauksien rajoittamiseen ja valtion valvonnan lisääntymiseen sekä mielivaltaisuuteen. Epävakaudessa tyrannin asemaa vahvistetaan.
Euroopalla on oma synkkä historiansa tyrannien alaisuudessa. Euroopan kokemukset, sivistyksen leviäminen ja EU:n luonti ovat kuitenkin mahdollistaneet pitkän rauhan jakson Euroopassa.
Tulevaisuuden suunta
EU komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen totesi hiljattain unionin tilaa kuvaavassa puheessaan Euroopassa ajettavan ”sosiaalista markkinataloutta”. Sosiaalinen markkinatalous on ollut sanana pitkään käytössä Saksassa kuvaamaan sitä, että valtio tarjoaa sosiaalisen turvaverkoston samalla kun talouden rattaat pyörivät markkinatalouden periaattein. Euroopan johtava ideologia on siis sosiaalinen markkinatalous ja politiikkaa viedään siihen suuntaan.
Talouspolitiikka on murrosvaiheessa. Näin väittää Gary Gerstle teoksessaan ”The Rise and Fall of the Neoliberal Order”, jonka mukaan uusliberalismin aikakausi luhistui finanssikriisiin 2008. Uusliberalismin mukaisesti yksilön vapaus taloudessa tulee olla suurta ja yksilön päätöksentekoa ei saa rajoittaa, sekä valtion rooli ja säätely pitää minimoida. Mitkä ovat seuraavan aikakauden aatteet ovat hänen mukaansa aikakautemme suuri kysymys.
Kriisissä valtion rooli kasvaa myös Euroopassa. Nykyisessä kriisissä samoin kuin koronakriisissä valtioilla oli keskeinen ja välttämätön rooli kriisin johtamisessa. Näin myös jatkossa eli kriisin tullen yksilön vapauksia kiristetään ja valtion rooli vahvistuu.
Uutena riskinä on noussut hybridivaikuttaminen ja hybridisota, joihin länsimailla on ollut aiemmin heikot tunnistamisen ja puolustautumisen mekanismit. Maailma on menossa siihen suuntaan, että hybridivaikuttaminen jäänee, ja näin muuntaa käsitystä yksilön vapaudesta sekä valtion roolista. Kriisin poistuessa nousevat perinteiset teemat keskiöön ja normaalit oikeudet palautetaan.
Lopuksi
Taloudellisen liberalismin ajatukset ovat osa eurooppalaista aatehistoriaa, kun taloudellista järjestelmää on Eurooppaan ja länsimaihin rakennettu. Kapitalismi, ”laissez faire” talous sekä nykyinen sosiaalinen markkinatalous ovat osoituksia muuntuvasta taloudellisesta ajattelusta.
Jo sata vuotta sitten korostettiin, että taloudellisen riippuvuuden valtioiden välillä toivottiin edistävän rauhaa. Rauha myös mahdollistaa valtioiden tuotannollisen työnjaon ja erikoistumisen, sillä kansainvälinen kauppa edellyttää rauhaa.
Sijoittajille epävakaus on huono asia. Tämän vuoksi valtioiden ja keskuspankkien tasapainottavat toimet ovat tuiki tärkeitä kriiseissä. Sijoittaja voi usein tehdä sijoituksia länsimarkkinoilla yhtä hyvin kuin ei-demokraattisissa valtioissa. Edellytyksenä on kuitenkin rauhanomainen tilanne. Sodan levitessä rajat sulkeutuvat, epävarmuus lisääntyy ja riskit kasvavat. Taloudellisista ja muista riskeistä huolimatta nykyisessä kriisissä on kyse myös länsimaisten aatteiden puolustamisesta.
Kirjoittaja on Valtion eläkerahaston toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi.
