Sähköinen valtio-omistus

12.10.2022 klo 11.35 Timo Löyttyniemi

Sähkömarkkinat aiheuttivat tuskaisia aaltoja elokuussa 2022. Sähkön hinta nousi ennätystasolle ja sähkön saatavuudesta tuli epävarmaa. Moni uskoo nyt, että menemme kohti kylmää talvea, ei vain ulkona vaan myös sisätiloissa. Useassa maassa energiayhtiöiden valtio-omistaminen on ollut ajankohtainen keskustelun aihe. Mitä valtion tulisi omistaa ja miksi? Tämä kysymys on herätetty jälleen henkiin.


Sähkömarkkinoiden iso kauppa

Saksan valtio osti suomalaiselta Fortumilta Uniper sähköyhtiön enemmistöomistuksen noin 500 miljoonan euron hinnalla 21.9.2022. Uniperin liikevaihto oli 164 miljardia euroa ja taseen loppusumma oli 128 miljardia euroa vuonna 2021. Nämä luvut olivat kolminkertaistuneet edellisestä vuodesta. Yhtiöllä on keskeinen rooli kaasun jakelussa Saksassa ja Saksan valtiolla on merkittävä päätösvalta kaasuenergian hinnoittelussa. Kun kaasun hinta nousi ja kaasulla oli saatavuusongelmia, ajautui Uniper rahoituksellisiin ja tuloksellisuuden ongelmiin vuosien 2021 ja 2022 aikana. Saksan valtiolla oli yhteiskunnallinen kiinnostus turvata maakaasuenergian saanti ja jakelu sekä Fortumilla oli kiinnostus luopua erittäin heilahtelevalta maakaasumarkkinalta Saksasta.

Aiemmin kesällä Ranskan valtio ilmoitti valtiollistavansa suuren ranskalaisen EDF sähköyhtiön. Valtio omisti aiemmin jo 84 prosenttia ja yhtiöllä on keskeinen asema Ranskan ydinenergian tuotannossa. Yhtiö oli kärsinyt energian tuotannon ongelmista sekä haasteista tasapainotella valtion tavoitteiden ja yhtiön tavoitteiden välillä energian hinnoittelussa.


Kriisin ratkaisu

Uniperin kriisi ratkaistiin ainoalla mahdollisella tavalla eli valtio-omistamisella. Muita vaihtoehtoja tuskin oli ja yhtiö oli julkisessa keskustelussa luokiteltu kriisiyhtiöksi. Yleinen etu Saksassa loi kannustimen ratkaista kriisi hallitusti.

Jos Uniper olisi ollut pankki, olisi kriisin ratkaisu ollutkin erilainen. Hyvin todennäköisesti se olisi julistettu kaatuvaksi, sille ei olisi ollut yksityisiä ostajaehdokkaita ja yleisen edun edellytys olisi toteutunut. Näin edellytykset rahoitusalan kriisinratkaisun mekanismin käyttöön olisivat olleet olemassa. Yhtiö olisi todennäköisesti tarvinnut saman määrä likvidejä varoja kuin 21.9.2022 annetussa tiedotteessa julkistettiin eli 8 miljardia euroa. Pankkialalla hyviä vakuuksia vastaan voi saada rahoitusta keskuspankista, mutta sähköalalla toimii muu logiikka. Siellä ei ole vastaavaa toimijaa, jolta likvidejä varoja olisi saanut. Täten valtiollinen toimija on ainut, joka viimekädessä voi huolehtia markkinoiden rauhoittamisesta ja lisärahoituksesta tai sen lupauksesta.

Yksittäisen sähköyhtiön kriisinratkaisu oli vain osa sähkömarkkinoiden kriisiä. Myös sähköpörssit olivat mahdollisesti ajautumassa ongelmiin. Sähköpörsseille olisi syntynyt ongelmia, mikäli riittäviä vakuuksia ei olisi pystytty ajoissa toimittamaan elokuussa, jolloin sähkön hinta pomppasi ylös. Kiitos valtioiden ripeiden toimien tilanne raukesi.


Miksi valtio omistaa?

Viimeisinä vuosikymmeninä valtiot ovat vähentäneet omistuksiaan yksityistämällä. Kehitys alkoi 1980-luvulla ja kiihtyi 1990-luvulla. Valtio-omistusten pörssiarvot ovat kuitenkin nousseet, joten myyntienkin jälkeen monin paikoin valtiot ovat edelleen merkittäviä omistajia ympäri Eurooppaa. Useassa maassa valtio-omistaminen on pörssin ulkopuolella tapahtuvaa, kuten Ruotsissa. Ja joissakin maissa, kuten Suomessa, valtio omistaa pörssiyhtiöistä vielä merkittäviä osuuksia.

Valtio-omistamista voidaan perustella usealla eri syyllä[1]. Usein valtio on ollut toiminnan kehittäjä, jolloin se on entisestä virastostaan muodostanut yhtiön, listannut sen pörssiin ja asteittain yksityistänyt sen. Prosessit ovat pitkiä, mutta usein pitkä prosessi on saanut aikaan suuren lisäarvon ja arvonnousun valtion omistukselle. Valtio voi paikata markkinatalouden puutetta omistajuudesta tai liiketoiminnasta jollain alalla. Kolmantena syynä voi olla valtion halua toimia omistajana strategisesti tärkeällä toimialalla, kuten energia-alalla tai puolustusvälineteollisuudessa.

Neljäntenä syynä valtion omistajuuteen ovat kriisit. Kriisissä valtio voi olla ainut taho, joka voi ja jolla voi olla intressi pelastaa yhtiö tai yhtiön liiketoiminta. Viidentenä syynä on valtion säästämisen ja tuoton motiivi. Usein nimittäin pitkällä aikavälillä osakeomistukset ovat tuottaneet varsin hyvin ja näin valtio on saanut vastinetta sijoittamilleen varoille. Tämä viimeinen motivaatio usein unohdetaan valtio-omistamisen yhteydessä. Hyvän tuoton saavuttaminen edellyttää kuitenkin markkinataloudellista ja omistajavetoista otetta omistajuuteen.


Lopuksi

Valtio-omistamisella on monet syyt. Valtio-omisteisuutta kritisoidaan usein ja kritiikki kohdistuu usein koettuun heikkoon omistajuuteen tai hallintoon. Valtio-omistamista perustellaan harvoin. Ja valtio-omistamisen perusteluissa usein unohdetaan sen välttämättömyys kriisissä ja omistamisen saavuttama tuotto pitkällä aikavälillä. Kriisien jälkeen kehitystyö jatkuu. Näin on nytkin, kun tämän kriisin yli päästään.

 

[1] Timo Löyttyniemi, ”Valtio-omistus 2030 – mitä ja miksi?”, Pörssisäätiö 2011.



 

Kirjoittaja on VERin toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi.

TLö blogi 2020

Viimeisimmät merkinnät

28.11.2024 klo 14.23
25.10.2024 klo 10.56
10.10.2024 klo 13.15

Tagit

absoluuttiset päästöt ajoittaminen aktiivinen sijoittaminen alirahastointi alphabet amazon bkt Brexit Bruttokansantuote budjettipolitiikka budjettivaje contrarian covid-talous debt ceiling digitaalinen raha digitalisaatio Donald J. Trump Dow Jones Draghi EKP elinajanodote elinikien nousu elinikä elvyttäminen elvytys eläke eläkeikä eläkejärjestelmä eläkejärjestelmät eläkelupaus eläkeläisköyhyys eläkemaksujen korotukset eläkemaksut eläkemaksutulot eläkemenot eläkepolitiikka eläkerahasto eläkerahastointi eläkerahastot eläkesijoittajat eläketulon verotus eläketurva Eläketurvakeskus eläkeuudistus eläkevarallisuus eläkevarat eläkevastuu energian hinnat energian tuonti energian vienti energiasota ennustaminen epälikvidit sijoitukset epävarmuus ESG ETF EU euribor Eurooppa Eurooppalaiset eläkejärjestelmät EU-vaalit FAAMG facebook FANG FED finanssikriisi finanssipolitiikka foreign aid fossiiliset polttoaineet geopolitiikka globalisaatio Google hajauttaminen hajautus hallitus hedge-rahastot heijastusvaikutukset hiili-intensiteetti hiilijalanjälki hiilineutraali talous hiilineutraalisuus hiiliriski hiilivero Hillary Clinton hintakuplat hoitokeino huoltosuhde hyvinvointivaltio hyökkäyssota ihme iilitullit ikärakenne ikärakenteet ilmastonmuutos ilmastopolitiikka ilmastopäästöt ilmastositoumus indeksikorotukset indeksipainot indeksisijoittaminen indeksit inflaatio Innovaatiot institutionaalinen sijoittaja institutionaaliset sijoittajat instituutionaalinen sijoittaja Italia johdannaismarkkinat kansainvälinen kauppa kansalaisaloite kansaneläke kapitalismi Kasvu kasvunäkymät kasvuttomuus Kauppalehti kehittäminen keskittyvät markkinat keskuspankit keskuspankki keskuspankkikorot kestävyys kiertotalous kiihtyminen kiinteistömarkkinat kiinteistösektori kiinteistösijoitukset kilpailukyky kokonaisriski korkomarkkinat korkomurros korkopolitiikka korkosijoitukset korkotaso korkotuotot koronakriisi koronavirus kriisi kriisit kryptovaluutat kurssilasku kurssinousu laimeneminen lainanotto lakisääteinen eläkejärjestelmä lakisääteiset eläkkeet lama leviäminen liberalismi lisäarvo lisäeläkkeet maailmantalous maksukorotukset Marine Le Pen markkina-arvot markkinakehitys markkinakorko markkinaliikkeet markkinaportfolio markkinaralli markkinareaktio markkinat markkinatalous markkinavoima markkinavoimat matala korkotaso matalat korot megatrendit Mercer momentum NASDAQ negatiiviset korot netflix new economy nousumarkkinat omaisuuslajit omistajapolitiikka onnistuminen osakekurssi osakekurssit osakemarkkinat osakemarkkinoiden romahdus osaketuotot osakkeet osakkeiden korkeat arvostustasot osittainen varhennettu vanhuuseläke ove pandemia passiivinen sijoittaminen pelastuspaketit peruskuva pitkän aikavalin tuotto pitkän aikavälin sijoittaminen pitkän aikavälin tuotto poikkeustoimet poikkeutoimet poliittinen päätöksenteko poliittiset riskit politiikka positiivinen sivuvaikutus protektionismi puolustuspolitiikka puolustusteknologia puolustusteollisuus pääomasijoitukset päätöksenteko pörssi raaka-aineet rahapolitiikka rahastointiaste rahastot rahoitusmarkkinat rahoitustasapaino rahoitusvakaus rajoitukset rakentaminen reaalituotot reaalituotto riskienhallinta riskin kantaja riskinkantokyky riskiprofiili riskitaso S&P 500 saalistuskaupankäynti salkkurakenne sanktiot seurantajärjestelmä short squeeze siirtymäriski sijoittaminen sijoittamisen riskit sijoitukset sijoituskäsitykset sijoitusmarkkinat sijoituspääomat sijoitustuotot sijoitusvuosi 2018 sijoitusympäristö sisämarkkinat skenaariot sosiaaliturva sota stagflaatio strategia strateginen allokaatio strateginen autonomia suunnittelu suurvallat syntyvyys sähköpörssit sääntely talouden kehitys talous talousarviosiirto talousjärjestelmä talouskasvu talouskehitys talouskilpailu talouskuri talouspolitiikka tasaeläke tavoite-eläkeikä teknologia tekoäly teollisuus terveydenhuoltojärjestelmä Test-Achats totalitarismi Trump trumponomics tukitoimet tulevaisuuden eläkkeet tulevaisuus tulonjako tuloskasvu tuotto tuotto-odotus tuottoperusteisuus turvallisuusinvestoinnit twitter työeläke työeläkeindeksi työllisyysluvut työttömyysturva työura uusi talous uusiutuva energia uusiutuvat luonnonvarat vaihtoehtoiset sijoituskohteet vakuudet valinnat valmiussuunnitelma valtio valtioiden velka valtionlainat valtiontalous valtionvelka valtio-omistus valtiovarainministeriö valuutat valuuttakurssit valuuttamarkkinat vanhuuseläke vapaa kauppa varallisuus varautuminen varustautuminen vastatoimet vastuiden aikajänne vastuullisuus vauvabuumi velkaantuminen velkaantuneisuus velkakatto velkarakenteet velkataakka Venäjä venäjän hyökkäyssota verojärjestelmä veronkevennykset verotus vihreä kasvu vihreä siirtymä vihreä teknologia virus väestökehitys vähähiilinen talous Yhdysvallat Yhdysvaltain keskuspankki Yhdysvaltojen verouudistus yhteisvelka yhtiöverokevennykset yksilöllisyys ympäristöpolitiikka yritystodistusmarkkina