Yhdysvalloissa käytetään suureellisia ilmaisuja. Finanssikriisi on Yhdysvalloissa ”Great Recession”. Finanssikriisiä edeltänyttä pitkää ja kohtuullisen hyvää aikaperiodia on kutsuttu sanalla ”Great Moderation”. Ja 1930-luvun lama on tietenkin ”Great Depression”. Jo nyt tiedämme, että nykytilaa voinemme täten kutsua sanalla ”Great Inflation”, jos noudatamme yhdysvaltalaista logiikkaa. Siellä kun kaikki on suurta.
Inflaatiota mitataan tyypillisesti vuosimuutoksena ja tarkemmin vielä 12 kuukauden muutoksena. Jos hinnat pysyisivät nykytasolla eivätkä nousisi lisää, niin inflaatio painuisi nollaan 12 kuukauden kuluttua. Inflaatio voisi siis optimistisesti ajatellen korjata itsensä. Hintojen nousulla on kuitenkin piirteenä kierteen syntyminen, sillä korkeat hinnat synnyttävät odotuksia ja vaatimuksia kaikille sektoreille päästä osalliseksi hintojen nousuun.
Nyt nähtävän inflaation juuret ovat moninaiset, mutta hyvinkin epätavanomaiset. Tavallisesti inflaation aiheuttaa taloudellinen suhdannevaihtelu, alhainen työttömyys sekä nousevat palkkaodotukset ja ennen pitkään toteutuvien palkkanousujen inflaatiokierre. Nyt inflaation syinä voidaan pitää ainakin covid-pullonkauloja, geopolitiikan taloussotaa ja raaka-aineiden hintojen nousua sekä tavanomaista hyvää suhdannetilannetta. Moni pitää myös keskuspankkien ja valtioiden elvyttävää talous- ja rahapolitiikkaa osa- tai pääsyynä nykytilaan.
Covid-inflaatio
Covid-virus oli lähes julistettu voitettavaksi alkuvuodesta 2022, kun uudet geopoliittiset ongelmat nousivat pöydälle. Viime vuoden suuri puheenaihe oli covid-viruksen aiheuttamat pullonkaulat yritysten kykyyn tuottaa ja toimittaa tavaroita. Covidista elvyttäessä nousi esille kysynnän raju nousu ja sen aiheuttamat hintojen nousun paineet. Lisäksi työvoimasta on ollut monilla aloilla pula, ja tämä on entisestään lisännyt palkka- ja inflaatiopaineita.
Raaka-aineinflaatio
Venäjän hyökkäyssotaa edelsi raaka-aineiden hintojen manipulointi. Vähentämällä maakaasun toimituksia vuonna 2021 Venäjä sai maakaasun hinnan nousuun ja itselleen enemmän vientituloja. Tämä sama politiikka on jatkunut eri muodoissaan siitä lähtien. Jos tarjontaa lisättäisiin, niin hinnat tulisivat alas. Tuotteista ei ole aina pulaa, mutta markkinoilla kaupataan joskus sellaisia määriä, että hinta kipuaa korkeaksi.
Myös muilla kuin energiamarkkinoilla ovat raaka-aineiden hinnat nousseet. Vehnään liittyy geopolitiikka, mutta myös monien metallien hinnat ovat olleet nousussa. Osin voitaneen ajatella, että myös sijoittajien kiinnostus raaka-aineisiin spekulaatiomielessä nostaa niiden hintoja entisestään.
Suhdanneinflaatio
Yhdysvalloissa inflaatio on myös todellista taloussuhdanteisiin liittyvää. Työttömyys on ennätysalhaalla ja palkat ovat alkaneet nousta kiihtyvällä vauhdilla. Englannissa on myös samoja piirteitä. Euroalueella taloustilanne on kohtuullinen, työttömyys myös alhainen, mutta palkkainflaatio ei ole vielä nostanut päätään suuressa määrin. Maakohtaiset erot ovat kuitenkin varsin suuria inflaationumeroiden välillä.
Elvyttävä talous- ja rahapolitiikka yhdistettynä lisävelkaan ja covid-rajoitteisiin sai aikaan säästöjen ja talletusten huiman nousun. Ihmisillä oli säästöjä. Nämä säästöt odottivat kulutuskysynnän kohteita. Nyt tämä pato on murrettu ja vähitellen raha ohjautuu oikeille markkinoille ja on nostanut hintapaineita.
Miten saada inflaatio kuriin?
Avainkysymys lienee miten inflaatio nyt voitaisiin saada kuriin? Kolme reseptiä voisi löytyä. Yksi resepteistä on tavanomainen, yksi on henkilöityvä ja yksi on meille tuttu viimevuosilta.
1. Keskuspankkien kompromissi
Keskuspankit ovat puun ja kuoren välissä. Inflaation laukatessa 5-10 prosentin välillä niiltä odotetaan toimia ja ne toimivat. Keskuspankkien politiikka lienee paineen mukainen kompromissipolitiikka. Niiden on pakko toimia riittävästi mutta ei liikaa tietäen, että omat toimet aiheuttavat enemmän negatiivisia talouskasvuvaikutuksia kuin saavat inflaatiota alas. Keskuspankit voivat viestiä ärhäkkäästi ja toivoa, että myös ulkoiset voimat auttavat saamaan inflaatiota alas.
2. Putin ja raaka-aineet
Merkittävä osa viimeaikojen inflaatiosta juontaa juurensa Putiniin henkilöityvästä geopoliittisesta sotamielialasta. Venäjä käy sotaa kaikilla rintamilla ja yksi sotatanner on raaka-aineiden määrät ja hinnat. Raaka-aineilla voi saada paljon tuhoa aikaan lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä se ei tietenkään toimi, sillä kaikki keksivät tapoja kiertää kalliita tuotteita ja korvata niitä halvemmilla. Lyhyen aikavälin shokin raaka-aineilla saa kuitenkin helposti aikaan, kuten olemme nähneet. Nousseiden raaka-aineiden hinnat tulevat ennemmin tai myöhemmin romahtamaan. Nykyiset hintatasot voitaneen yhdistää Putiniin ja näin yksi ratkaisun avain löytynee sieltä.
3. Rajoitteet
Jos mikään yllä mainituista ei hillitse inflaatiota, jouduttaneen ottamaan käyttöön rajoitteita. Moni odottaa ensi talvesta kylmää. Erityisen kylmäksi ensi talven tekee odotetun energian saannin volyymit sekä odotettavissa olevat öljyn ja maakaasun hintojen nousut. Tällöin tultaneen ottamaan käyttöön järeitä ja epätoivottuja määrä- ja hintarajoitteita. Nämä lienevät markkinatalouden hengen vastaisia, mutta sotatilaa ei voine pitää tavanomaisena. Länsimaissa olemmekin jo saaneet tottua covid-ajan poikkeusoloihin ja rajoitteisiin.
Kansainväliset investointipankit ennustavat tämän vuoden jälkipuoliskolle merkittävää inflaatiolukujen laskua. Laskevat inflaatiolukemat saisivat toteutuessaan aikaan pitkien korkojen laskun ja toisivat hetkellistä optimismia. Sitä ei moni vastustaisi.
Lopuksi
Ratkaisun avaimet inflaation taltuttamiseksi ovat moninaiset ja kivuliaat. Ensimmäisen tason ratkaisut ovat perinteistä pyristelyä inflaation ja taloussuhdanteiden välillä. Toisen tason ratkaisut ovat geopoliittisia Venäjään liittyviä skenaarioita, ja täten niiden arvuuttelu lienee turhaa, sillä ennusteet Venäjään liittyen eivät osu oikeaan. Kolmannen tason ratkaisu löytyy sitten rajoitteista. Nyt on niiden suunnitelmien laatimisen aika, sillä talvi lähestyy ripeästi.
Kirjoittaja on VERin toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi.
