Korkomarkkinoiden matalat tuotot, kalliit osakkeet sekä tiukentunut pankkiregulaatio ovat olleet veturina yksityisen velkamarkkinan kasvulle niin Euroopassa kuin USAssa. Perinteisesti Euroopassa pankkirahoituksen markkinaosuus on ollut 80 prosenttia, mutta viime vuosien aikana tilanne on muuttunut ja yksityinen raha on kasvattanut markkinaosuuttaan etenkin pienten ja keskisuurten yritysten rahoituksessa. USAssa yksityisen rahoituksen osuus on ollut selkeästi pankkirahoitusta merkittävämmässä roolissa jo yli 10 vuotta.
Yksityistä rahoitusta tarjoavat tyypillisesti pääomarahastomuotoiset epälikvidit rahastot. VER käyttää rahastoista nimitystä private credit, mutta vähintäänkin yhtä yleinen termi on private debt. Näiden yleisnimikkeiden alla voi olla hyvin erilaisia strategioita. Strategiaan liittyvä riski määräytyy sen mukaan, mikä riskiasema lainoilla lainanottajan taseessa on. Tyypillistä kuitenkin kaikille strategioille on, että sijoittajat sitoutuvat pääomarahastojen tapaan olemaan tietyn määräajan sijoittajana (limited partner) rahastossa.
VERin salkunhoitaja Jussi Häkkinen kertoo, että rahastoihin sitoudutaan tyypillisesti 5-6 vuodeksi, mutta joissakin strategioissa rahaston ikä voi olla jopa kymmenen vuotta. Rahastojen rakenne ja sen alla olevat sijoitukset ovat epälikvidejä. Epälikvidisyys johtuu siitä, että yritykset eivät ole tarpeeksi isoja hakemaan rahoitusta pääomamarkkinoilta.
Häkkisen mukaan private credit -sijoitusten suosion nousuun vaikuttaa tällä hetkellä kaksi syytä. ”Sijoittajat etsivät vaihtoehtoisia tuotonlähteitä, kun perinteiset korkotuotteet ja korkotaso ovat hyvin matalalla. Lisäksi osakkeet ovat edelleen erittäin kalliita ja niissäkin tuotto-odotus on tästä eteenpäin matalampi kuin aiemmin”. Hän näkeekin private credit -sijoittamisen houkuttelevana osana suurempaa kokonaisuutta, jossa sijoittajat siirtävät katseensa vaihtoehtoisiin sijoituksiin.
Toisena syynä suosion nousuun Häkkinen näkee pankkisektorin tiukentuneen sääntelyn. ”Pankit, jotka ovat perinteisesti olleet lainoittajia pk-sektorilla, kamppailevat tiukentuneen regulaation ja pääomavaatimusten kanssa. Pankit eivät enää pysty rahoittamaan pk-yrityksiä, joten yritysten on haettava rahoitusta muualta”. Hän jatkaa, että lähitulevaisuudessa pk-yritysten erääntymässä olevia lainoja on pakko uudelleen rahoittaa. Pankit eivät tähän joko pysty tai tätä halua.
Häkkisen mukaan tiukentunut regulaatio myös pakottaa pankit siivoamaan taseitaan. Private credit -sijoittajat ostavat olemassa olevia lainoja suoraan pois pankeilta. Varsinkin eteläeurooppalaiset pankit ovat olleet pakotettuja myymään näitä lainoja. Häkkinen näkee tiukentuneen regulaation finanssikriisin jälkihoitona: ”Pankkien on keskityttävä isoihin asiakkaisiin, muut jäävät ilman rahoitusta”.
Private credit -rahastot käyttävät eri strategioita lähestyessään sijoituksia. Kun pääomarakenteessa mennään alaspäin, riskit lisääntyvät ja tuotto-odotus kasvaa. Esimerkiksi distressed-strategia keskittyy etsimään vaikeuksissa olevien pankkien taseista lainoja, joita pankkien on pakko myydä halvalla. Joissain tapauksissa lainansaaja voi olla ylivelkaantunut, jolloin pankki haluaa lainasta nopeasti eroon.
Salkunhoitaja Jussi Häkkinen hoitaa VERissä 190 miljoonan euron private credit -sijoituksia.
Kirjoittaja on taloushallinnon asiantuntija VERissä
Tagit: