Talouskasvua haetaan kaikin tavoin. Tähän teemaan liittyen ajankohtainen kirja on Daniel Susskindin kirja nimeltä ”Growth” eli kasvu. Kirjan tekee ajankohtaiseksi se, että kasvua ei ole ja kasvusta ollaan huolestuneita. Saksassa kasvu on negatiivinen toista vuotta peräkkäin. Euroopan kasvuluvut ovat heikot. Kiinan kasvu hiipuu ja sitä pyritään elvyttämään voimalla. Yhdysvalloissa kasvun juhlat vielä jatkuvat, ainakin toistaiseksi. Onko jotain tehtävissä?
Mitä on kasvu?
Kasvu on uusi ilmiö. Teollistamisen alku 200 vuotta sitten sai aikaan murroksen, jota ei ollut aiemmin nähty. Taloudet kasvoivat ja kasvun hedelmiä jaettiin kasvuun osallistuville sekä ripoteltiin myös kasvun lähellä oleville kansalaisille. Kasvun lähteinä oli teollistuminen, energia, tuotanto ja innovaatiot sekä myös parantuneet hygieeniset olosuhteet. Yhteiskuntajärjestelmä, talousajattelu sekä sivistys tukivat ihmisten yrittäjyyttä ja menestystä.
Bruttokansantuotteen määritelmä syntyi 1900-luvulla, eli se on varsin tuore mittari. Kirjan yksi viesteistä onkin, että bruttokansantuote, tai mikä onkaan se oikea mittari, elää ajassa ja sen voi myös määritellä.
Bruttokansantuote on ollut perinteisesti tuotannollisen talouden mittari. Ajan oloihin taloudet ovat kuitenkin muuntautuneet siirtymällä puhtaasta valmistamisesta palveluihin sekä uuden tuottamisesta vanhan kierrättämiseen. Samalla bruttokansantuotteen piiriin on tullut palveluita, joita aiemmin tehtiin ”ilmaiseksi”. Bruttokansantuotteen sisältö ja näin myös talouskasvu elää ajassa ja mittaa kulloisenkin ajan määritelmää taloudesta. Jos nyt mitattaisiin 1920-luvun mittareilla talouskasvua, voisi se näyttää hyvinkin erilaiselta.
Samalla esimerkiksi pörssien markkina-arvosta oli vielä sata vuotta sitten suuri osa rautatieyhtiöiden osakkeiden arvoja. Nyt Yhdysvalloissa maan pörssejä dominoivat teknologiayhtiöt, joiden kasvu on huimaa ja kasvuodotukset suuret. Markkina-arvojen muutokset ovat luonnollisia ja niitä tapahtuu jatkuvasti. Osakemarkkinoilla ”markkinat” määritellään uudelleen päivittäin.
Entä ”degrowth”?
Kasvuttomassa taloudessa talous ei kasva. Kasvuttomuus nähdään tällöin ainakin ratkaisuna ympäristön ongelmiin. Ilman kasvua planeetan rajallisuus tunnustetaan. Ongelmana on kuitenkin se, että maailmassa on monia ihmisiä, jotka janoavat kasvua.
Kirjan mukaan "degrowth" -liikkeen ongelmana on se, että se ei hyväksy vihreää kasvua. Vihreän kasvun avulla monet ympäristöongelmat voisi ainakin osin ratkaista. Teknologia mahdollistaa uusia tuotannollisia ratkaisuja, joiden avulla kasvu voi tukea parempaa tasapainoa luonnon kanssa. Vihreä kasvukaan ei ole lääke kaikkiin vaivoihin ja sen implementoinnissa on vaikeuksia.
Kirjan tarjoama ratkaisu "degrowth" keskusteluun on tarjota kasvun määrittämiseen työkaluja. Kirjan mukaan kasvu tuleekin uudelleen määritellä. Esimerkkinä voidaan mainita, että kasvu on pitkään ollut tuotannollisen teollisuuden aikaan saamaa. Murros on kuitenkin jo tapahtunut, sillä merkittävä osa kasvusta on palvelujen tuottamaa. Lisäksi ennen talouden piirissä ei ollut asioista, joita nykyään siihen lasketaan kuten yllä mainittiin.
Kasvun valinnat
Kasvua hakiessa joudutaan monesti tekemään valintoja. Klassinen valinnan vaihtoehto on, miten suhtaudutaan luontoon ja päästöihin. Usein valinnat eivät välttämättä ole vastakkaisia, sillä molempiakin pystytään samalla edistämään. Päästöjä voidaan alentaa teknologiaa kehittämällä ja samalla kasvua mahdollistaen ja tukien. Uudet teknologiat vaativat innovointia ja usein myös julkista tieteellistä ja tutkimuksellista panostusta syntyäkseen.
Päästöjen syntyminen teollisissa prosesseissa on tämä päivänä vielä realiteetti, vaikka pyrkimys on kohti päästötöntä tuotantoa ja taloutta. Erityisesti globaalisti tämä päästöjen ongelma lienee selviö. Päästöjen maksun tai veron (carbon tax) asettaminen riittävän korkeaksi on helppo esimerkki valinnasta. Maksu ja vero nostaa lyhyellä aikavälillä kustannuksia kuluttajille ja teollisuudelle, mutta pitkällä aikavälillä kulutuksen siirtyessä, hyödyt ovat selvät puhtaampana luontona ja hillittynä ilmastonmuutoksena. Tältä osin valinta on päättäjien pöydällä. Eri asia on, pystytäänkö oikeita päätöksiä ja valintoja tekemään.
Susskindin ”Growth” kirjan yksi pääviesti on, että bruttokansantuote eli kasvun määritelmä, on meidän itse luoma konsepti. Se elää ajassa ja sitä voidaan hyvin myös muokata. Ainakin se muokkautuu ajassa itsestään.
Kirjan toinen pääviesti on, että taloudessa joudutaan tekemään valintoja. Nämä valinnat voivat olla tilanteita, joissa valintoja voidaan yrittää välttää, valintojen painetta voidaan yrittää keventää tai valinta voidaan sellaisenaan hyväksyä.
Ensinnäkin valintoja voidaan yrittää välttää. Esimerkkinä tästä on kasvu, joka luo hyvää kaikille ja täten voidaan välttää valintojen tekemistä eri tavoitteiden välillä. Toiseksi valintojen keventämisestä esimerkkinä on aurinko- ja tuulivoiman käytön alentuneet kustannukset, jotka helpottavat ja pienentävät valinnan tarvetta kasvun ja ympäristön välillä. Kolmanneksi, jos muu ei onnistu, voidaan joutua hyväksymään valinta eli ”tradeoff”. Tällöin on kyse siitä mitä arvostetaan ja kuinka paljon. Ne ovatkin usein yhteiskunnallisia poliittisia valintoja.
Yritykset joutuvat myös tekemään valintoja. Ne voivat olla strategisia linjauksia sekä valintoja lyhytaikaisen tai pitkäaikaisen voiton ja kassavirran välillä. Edellä mainitut kolme lähestymistapaa valintoihin voivat sopia myös yrityksille, sekä myös meille kansalaisille. Eräs tunnettu yritysjohtaja totesikin kerran viisaasti, että jos on kaksi vaihtoehtoa voi valita molemmat.
Lopuksi
Yhteiskunnat ovat orientoituneita kasvuun. Erityisesti olemme jääneet kiinni bruttokansantuotteen nykymääritelmään. Onneksi bruttokansantuotteen sisältö ja määritelmä on muuttunut ajassa. Nyt sen sisällöstä valtaosa on palveluita ja yhä suuremmassa määrin myös kiertotaloutta. Jo tämä sisällön ja määritelmän muutos ajassa osoittaa, että tulevaisuuden kasvu voi olla myös jotain muuta kuin mihin olemme tottuneet. Olemme tässä ja nyt olosuhteiden vankeja, vaikka isossa kuvassa suurempaa rakenteellista muutosta tapahtuu jatkuvasti. Toistaiseksi ajakaamme kuitenkin nykyisen bruttokansantuotteen kasvua paremman puutteessa.
Kirjoittaja on Valtion Eläkerahaston toimitusjohtaja Timo Löyttyniemi
